Brasilian reissun jälkeen oli aika palata Limaan ja paneutua
syvemmin kaupungin meininkiin. Joulun alla alkoi viimein tuntua siltä, että suurin infoähky oli sulateltu ja kaupunki alkoi tuntua selkeämmältä, kotoisaltakin.
Tiedän jo varsin hyvin minkävärisellä kombi-bussilla kannattaa mennä minnekin
ja olen oppinut, ainakin melkein, noin miljoonan uuden ihmisen nimet. Noin
miljoonan uuden ruokalajin, hedelmän ja vihanneksen nimiä en vieläkään muista,
mutta ainakin olen maistanut niistä lukuisia.
Täällä Limassa varmastikin suurin elämänmuutos on ollut
kielen muuttuminen espanjaan. Se sujuu onneksi jo paremmin kuin
alussa, mutta Spanglish on edelleen kovassa käytössä ja olenkin jo kehittänyt pienen sanakirjan verran omia sanojani. Onneksi ihmiset
ovat ottaneet kielitaitoni hyvin vastaan ja
auttaneet aina tilaisuuden tullen.
Ihmiset täällä Limassa ovat ylipäätään osoittautuneet
mukaviksi ja lämpimiksi. Hieman vieraampia kanssaihmisiä puhutellaan kohteliaasti
neideiksi, rouviksi tai herroiksi (itse olen ”Señorita Soile”) ja sosiaalisissa
tilanteissa tervehditään lämpimästi poskisuudelmin. Ainoan poikkeuksen muuten
kohteliaaseen ilmapiiriin tekee liikenne, joka on aivan erityisen tylyä. Liikennevaloja
ei noudateta ja jos ei pidä varaansa joutuu todennäköisesti kiireisen
taksikuskin kolhaisemaksi. Taksikuskit ovat muutenkin hieman hämyistä porukkaa,
joten ainakaan yöaikaan ei ole suositeltavaa napata taksia kadulta, vaan mielummin
tilata kännykällään Taxi Seguro.
Kymmenen miljoonan asukkaan kaupungissa liikenneruuhkat
ovat valtavia. Melutasot ovat katossa ja meininki nopeatempoista. Värikkäissä kombeissa matkustaminen muistuttaa hieman huvipuistoa. Reggaeton raikaa ja säännöllisin väliajoin joku kiipeää kyytiin
kaupustelemaan
tai soittamaan. Välillä muusikot ovat hyviä, välillä hirveitä,
mutta ajatus on tärkein, joten annan heille yleensä muutaman kolikon.
Bussit
ovat varsin huonokuntoisia. Eräällä bussimatkalla aloin aistia
ympärilläni
kasvavaa levottomuutta ja kiihtynyttä puheensorinaa, kunnes bussi
yllättäen pysähtyi
ja ihmiset juoksivat kiirehtien ulos, minä muiden perässä. Ulkona kävi
ilmi,
että bussi oli syttynyt palamaan.
 |
| Liman katukuvaa |
 |
| Kombi. Värejä ja tyylejä löytyy joka lähtöön. |
|
 |
| Liman arkkitehtuuri on hyvin moninaista, kuten tämä asuinalueellani Jesus Mariassa sijaitseva goottilainen kirkko osoittaa. |
 |
| Karun kaupungin keskeltä bongaa hienoa katutaidetta |
Suomalaiseen direktiiviviidakkoon verrattuna Limassa, kuten
varmasti suurimmassa osassa maailmaa, on siis huomattavasti rennompaa. Turvavöitä ei käytetä ja autot ja bussit ahdetaan usein täpötäyteen ihmisiä. Joulun ja uuden vuoden
juhlinnassa raketit paukkuivat koko taivaakaaren täydeltä. Raketteja saattaa poksahdella myös arkisin ihan muuten vaan.
Liman karu arkkitehtuuri ja juro liikenne saattavat helposti
pelästyttää Peruun saapuneen turistin. Kaupunki kuitenkin kätkee kuorensa alle monia aarteita. Limalaista ruokakulttuuria on tituleerattu viime vuosina Etelä-Amerikan, jopa maailman parhaaksi ja monipuolisimmaksi, sillä siinä yhdistyy Perun eri alueiden - rannikon, vuoriston ja viidakon ruokakulttuurit ja monet kansainväliset vaikutteet esimerkiksi Italiasta, Kiinasta ja Japanista. Suosittuja ruoka-aineita ovat muun muassa peruna, bataatti, lila maissi ja avokado. Lima sijaitsee
meren äärellä ja kenties tunnetuin paikallinen ruokalaji on ceviche,
limellä ja chilillä maustettu raaka kala. Monet superfoodit
kuten maca, chia-siemenet ja quinoa ovat perus-perulaisia elintarvikkeita. Tämän lisäksi Limassa myydään kasapäin erilaisia vehnä- ja sokeriherkkuja, joilla on helppo kompensoida superfoodien, hedelmien ja kasvisten terveysvaikutuksia.
Liman katukeittiö on täynnä jänniä ruokia, esimerkiksi maca- ja quinoa-juomia tai pellavansiemenistä ja yrteistä
tehtyä emolientea. Lounasaikaan myös Liman ravintoloista
saa menuun parilla, kolmella eurolla. Kasvissyönti ei ole täällä päin kovin yleistä, mutta kasvisravintoloitakin löytyy. Lähes joka kadunkulmassa on Chifa, jossa myydään kiinalaista ruokaa perulaisilla raaka-aineilla valmistettuna. Limassa myös oma
Chinatown, jonka suuresta Central Marketista löytää varmasti kaikkea mitä tulekaan
kaivanneeksi.
 |
| Limalaisia
aamiaisella. |
 |
| Inca cola on Perun kansallisjuoma. Sokerin ja lisäaineiden lisäksi sisältää sitruunaruohoa. Inca-historialla ratsastaminen on yleistä katukuvassa ja markkinoinnissa, vaikka alkuperäiskansojen oikeuksia muuten poljetaankin. |
 |
| Chifa eli kiinalaista ruokaa perulaisittain. |
 |
| Pan Americana valtatie, joka alkaa Argentiinasta ja kulkee muun muassa Liman kautta aina Väli-Amerikkaan ja jenkkien etelärajalle asti. Tien varrella, noin 40 kilometriä Liman keskustasta pohjoiseen sijaitsee myös Lomas de Carabayllo, jossa Puckllay järjestää opetusta. |
Limassa on nyt kesä. Etenkin Puckllayn toimialueella, Lomas de Carabayllon aavikkomaisessa ympäristössä kuumuus on todella tukahduttavaa ja uv-säteily huippulukemissa. Lapset viettävät nyt kesälomiaan, joten Puckllay on valmistautunut kesäkauden käynnistymiseen. Aiemmin Puckllay on järjestänyt
opetusta ympäri vuoden, mutta tänä vuonna haastavasta taloudellisesta tilanteesta johtuen opetus
on jouduttu supistamaan ainoastaan kesäkauteen. Joulukuussa koululla oli jo hieman toimintaa, kun Puckllay
järjesti neljättä kertaa Lomas de Carabayllon asukkaille suunnatun Arte y
Comunidad -festivaalin. Festivaali oli tänä vuonna yhden päivän mittainen ja
ohjelma koostui muun muassa musiikki-, sirkus- ja nukketeatteriesityksistä.
 |
| Festareilla loihdittiin porukalla muun muassa seinämuraali |
 |
| Valmis! |
 |
| Ohjelmaan kuului myös lasten rumpuryhmän esiintyminen |
Taideopetus alkaa huomenna ja kestää helmikuun loppuun. Lapsille järjestetään tänä aikana taidetyöpajoja kolme kertaa viikossa. Koska koululla ei tällä hetkellä ole minkäänlaista ulkopuolista rahoitusta, ensimmäistä kertaa
opetuksesta joudutaan perimään pieni osallistumismaksu. Tämä on harmillista, mutta tällä hetkellä ainoa keino pitää toiminta hengissä. Onneksi opetusta pystytään nyt sen ansiosta järjestämään ja kesäkausi saadaan käyntiin.
