Liman kesä on sujunut vauhdilla ja helteisissä tunnelmissa. Joulukuun lopulta tähän päivään asti lämpötilat ovat olleet Limassa poikkeuksellisen korkeat ja maan UV-säteilytykset maailman huippuluokkaa. Eri väristen aurinkovarjojen kanssa hiippailevat ihmiset ovatkin tuttu näky katukuvassa. Helteitä suurempi ongelma ovat kuitenkin olleet Perua vaivanneet rankkasateet, jotka ovat
aiheuttaneet vaikeita tulvia ja mutavyöryjä ympäri maata. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa ja monille alueille on julistettu hätätila. Rankkasateiden syynä pidetään poikkeuksellisen korkeaksi noussutta meren lämpötilaa, jonka syyksi spekuloidaan ilmastonmuutosta.
Myös
täällä Limassa tilanne on ollut hälyttävä kun useat kaupungissa sijaitsevat joet ovat tulvineet yli äyräidensä. Oma asuinalueeni on säästynyt tulvavedeltä, mutta koko kaupunki kärsii nyt vesipulasta, sillä tulvat ovat aiheuttaneet katkoksia vedenjakeluun. Katastrofit ovat saaneet ihmiset toimimaan yhtiestuumin hätääkärsivien auttamiseksi, mutta joukossa on myös niitä jotka pyrkivät hyötymään toisten ahdingosta. Logistiikkaongelmien vuoksi tulvat ovat myös nostaneet elintarvikkeiden hintoja. Lima on kaupunki, jossa on suuresta maanjäristysvaarasta huolimatta huonosti varauduttu katastrofeihin, sillä iso osa rakennuksista on riskialttiita ja keskeneräisiä ja kaupungin laitamat ja vuorenrinteet ovat täynnä hökkeliasutusta. Sateiden ennustetaan jatkuvan vielä pari viikkoa, joten ei voi kuin toivoa, että tilanne ei tule kovasti pahenemaan.
Maassa vallitsevasta ahdingosta huolimatta myös arki rullaa omalla painollaan eteenpäin. Kesä lähestyy loppuaan ja koululaisten kesälomat ovat tulleet päätökseen. Lomien aikana Puckllay keskittyi ydintoimintaansa eli taideopetuksen järjestämiseen Lomas de Carabayllossa. Opetus kesti tammikuun lopulta helmikuun loppuun yhteensä asti viisi viikkoa ja opetusta järjestettiin kolme kertaa viikossa. Vaikka opetus keskittyykin taiteeseen, Puckllayn opetuksen filosofiana ei ole tehdä lapsista ammattitaiteilijoita
vaan ennen kaikkea olla mukana tukemassa heidän positiivista kehitystään luovan toiminnan avulla.
Kurssien ansiosta olen nyt itsekin viettänyt enemmän aikaa
Lomasissa, mikä on ollut mahtavaa sillä suurimman osan ajastani täällä olen tehnyt hommia kotitoimistossa läppärin kera. Olen
ollut mukana avustamassa koordinoinnissa, ottamassa kuvia ja
kaitsemassa oppilaita. Jo matka Lomasiin on omanlaisensa seikkailu. Ensin noin tunti, puolitoista bussilla tai kombilla Panamericana valtatietä pitkin pohjoiseen ja sen jälkeen vielä toinen
bussi joka vie Panamericanan varrelta Lomasiin. Onneksi tykkäilen tai en ainakaan inhoa bussissa istumista, se on osoittautunut hyödylliseksi ominaisuudeksi tässä pitkien etäisyyksien kaupungissa. On ollut myös mielenkiintoista
nähdä Lomasissa paikallisten elämää ja tutustua alueella asuviin ihmisiin ja tietysti koulun oppilaisiin.
Lomas de Carabayllo on hyvin köyhää aluetta, mutta vuosien
saatossa sinne on kuitenkin kehittynyt peruspalveluita kuten kouluja,
kauppoja, apteekkeja ja lounasravintoloita. Alueella asuu noin 60 000
ihmistä ja virallisesti se kuuluu Puente Piedran kaupunginosaan. Alue on pahasti saastunut eikä siellä ole esimerkiksi viemäröintiä, puistoja tai jalkakäytäviä.Vesi kuljetetaan alueelle suurissa tankkiautoissa
ja myydään vähävaraisille asukkaille yli-kalliiseen hintaan. Lomas on todella mielenkiintoinen paikka ja eräänlainen perulaisen kulttuurin sulatusuuni,
sillä sinne on muuttanut paremman elämän toivossa ihmisiä kaikkialta Perusta, niin vuoristosta kuin viidakostakin. Maakuntien perinteet yhdistyvät suurkaupungin melskeeseen ja varjopuoliin, ilmassa leijailee usein palavien roskien haju ja joka paikassa pöllyää hiekka. Kurjuuden keskellä näkee kuitenkin ihan tavallista arkea ja tavallisia perheitä, teinejä puhelimet kourissaan ja leikkiviä lapsia. Ihmiset ovat - tietenkin - ihan samanlaisia kuin kaikkialla muuallakin.
 |
| Lomas de Carabayllo |
Tänä vuonna Puckllayssa lapsille opetettiin tanssia, akrobatiaa, cajon-rummun
ja panhuilun soittoa ja perulaisten instrumenttien valmistusta. Lisäksi
lapsille on opetettu kerran viikossa "zancoksilla" eli korkeilla
puujaloilla kävelemistä.
Tämä on ollut lapsista erityisen jännittävää ja onkin ollut
mieltä lämmittävää seurata kun pienet tyypit ovat kerta kerran jälkeen
harpponeet puujaloillaan itsevarmemmin. Viiden viikon intensiivisen opetuskauden päätteeksi koululla järjestettiin päättäjäiset, jossa oppilaat esittelivät taitojaan. Jopa kaikista pienimmät ja vilkkaimmat oppilaat suoriutuivat Jaakko Kulta -kappaleen soitosta panhuilullaan käsittämättömällä taidolla ja keskittymiskyvyllä, ja kesäkausi saatiin päätökseen iloisissa tunnelmissa.
 |
| Zancos-tunti eli korkeilla puujaloilla kävelyä |
 |
| Sikuri-musiikkityöpaja |
 |
| Perinteisten esi-hispaanisten instrumenttien valmistusta savesta |
 |
Cajon-tunti alkamassa
 |
 |
Työpajojen lomassa keskitytään leikkimiseen
 |
Nyt lasten työpajatoiminta on hetken tauolla kunnes se käynnistyy uudelleen huhtikuussa. Koululla ei kuitenkaan ole hiljaista vaan maaliskuun alussa käynnistyi mielenkiintoinen ProDíalogo-järjestön koordinoima projekti, jonka tarkoitus on kehittää nuorten kansalaistaitoja. Projektissa on mukana neljä nuorten parissa toimivaa organisaatiota eri puolilta
Limaa ja yksi organisaatioista on Puckllay. Parin vuoden ajan Puckllay järjestää mukaanvalituille nuorille työpajoja, jotka käsittelevät
monipuolisesti taide- ja viestintätaitoja, johtajuutta
ja rauhan ja konfliktien hallintaa. Tarkoitus on, että nuoret vahvistavat identiteettiään ja kasvavat projektin aikana omien yhteisöjensä "liidereiksi", jotka järjestävät omia asunalueitaan kehittävää toimintaa.
Niin hullua kun se onkin, myös oma etvoiluni Puckllayssa on tulossa päätökseen ja jo ensi viikon lopulla on aika jättää taakse Liman kadut. Mutta ennen kuin suuntaan katseeni tulevaan, vielä on edessä loppurutistus töiden parissa ja viimeiset hetket kaupungin melskeessä :)
 |
| Nuoria PróDialogon työpajassa |
