Iloa ja vastarintaa Brasiliassa

Lokakuun lopussa otimme varaslähdön kesään ja lähdimme Puckllayn kanssa vierailulle brasilialaisen Pé no Chãon luokse. Vierailu oli osa Puckllayn ja Pé no Chãon yhteistä, kulttuuriseen ja pedagogiseen vaihtoon tähtäävää Mundo-projektia, jolle myönnettiin latinalaisamerikkalaisen IberculturaViva -ohjelman palkinto. Mundo-sana tarkoittaa suomeksi käännettynä sekä maailmaa että Suomessakin tunnettua ruutuhyppely-leikkiä. Projektin nimi viittaa siis monella tapaa katujen haltuunottamiseen, rajojen rikkomiseen ja uuden valloittamiseen leikin avulla. Brasiliaisella Pé no Chãolla on ollut paljon yhteistyötä eurooppalaisten ja afrikkalaisten toimijoiden kanssa, mutta Puckllay oli ensimmäinen toisesta latinalaisamerikkalaisesta maasta vieraileva järjestö. Haaveissa on, että tulevaisuudessa projekti saisi jatkoa ja Pé no Chão voisi vierailla vastavuoroisesti Perussa.

Pé no Chão (suomeksi "jalat maassa") toimii hyvin samankaltaisin periaattein kuin Puckllay. Sen tavoitteena on opettaa taiteita marginaalisessa asemassa eläville lapsille. Koillis-Brasiliassa sijaitsevassa Recifen kaupungissa trooppista kauneutta ja värikkyyttä varjostavat korkeat rikollisuusluvut, ja väkivalta ja prostituutio ovat surullinen osa katukuvaa. Pé no Chão haluaa kuitenkin toimintansa kautta vastustaa vallitsevia olosuhteita ja rikkoa stereotypian, jonka mukaan haastavissa olosuhteissa elävillä lapsilla ja nuorilla ei olisi perspektiiviä elämään. Pé no Chão itse kutsuu opetusfilosofiaansa nimellä "educação de rua" (suomeksi "katuopetus"). Kantavana ajatuksena on  käyttää taidetta ja ennen kaikkea iloa vastarinnan välineenä.

Pé no Chãon oppilaita

Molempien koulujen oppilaat yhdessä koolla ensimmäistä kertaa.

Pé no Chão on toiminut 22 vuoden ajan. Koillis-Brasiliassa afro-perinteet ovat maantieteellisen sijainnin vuoksi vahvat ja myös Pé no Chão on keskittynyt erityisesti afrotansseihin ja -perkussioihin. Lisäksi lapsille opetetaan muun muassa capoeiraa ja katutansseja. Pé no Chãolla on toimitilat Recifessä Santo Amaron kaupunginosassa, mutta ne ovat lähinnä hallinnollisten töiden hoitamista varten. Opetus tapahtuu kaduilla, pääasiassa Arrudan ja Santo Amaron kaupunginosissa. Recifessä ei ole samankaltaisia valtavia favela-keskittymiä kuin esimerkiksi Rio de Janeirossa, vaan eri sosiaaliluokat ovat sekoittuneet tasaisemmin eri kaupunginosien sisällä. Lasten ja nuorten lisäksi osa Pé no Chãon toimintaa on myös työ lasten äitien kanssa, joista osa on nuoria ja ollut itsekin mukana opetuksessa lapsesta saakka. Äidit muun muassa osallistuvat esityksiin ja auttavat esitysvaatteiden tekemisessä.

Kulttuurivaihtoon osallistui Perusta 12 henkilöä. Joukko muodostui koulun vanhimpien oppilaiden teatteriryhmästä, opettajista ja minusta. Pé no Chãon osalta vaihtoon osallistui noin 50 henkilöä. Ryhmä koostui eri-ikäisistä oppilaista, opettajista, koordinattoreista ja lasten vanhemmista. Varsinainen kulttuurivaihto kesti kymmenen päivää ja ohjelma piti sisällään muun muassa Puckllayn ja Pé no Chãon opettajien pitämiä työpajoja. Perulaiset opettivat lapsille muun muassa perulaisia tansseja, panhuilun eli sikun soittoa ja naamioiden tekemistä. Brasilialaiset puolestaan opettivat Puckllayn oppilaille afro-brasilialaisia ja afrikkalaisia tansseja, perkussioita ja capoeiraa. Työpajojen lisäksi tavoitteena oli, että nuoret viettäisivät muutenkin paljon vapaa-aikaa keskenään. Perulaiset oppilaat majoittuivat brasilialaisten kotona ja vapaa-aikaa vietettiin yhdessä muun muassa rannalla ja kaupungilla. Brasilialaiset olivat äärimmäisen vieraanvaraisia, nuoret olivat järjestäneet runsaasti ohjelmaa ja olivat aina valmiita auttamaan ja opastamaan kaupungissa vierailevia. Kommunointi sujui osittain portugaliksi, osittain espanjaksi ja ennen kaikkea taiteen kielellä.

Pé no Chãolla on toimitilat Recifessä Santoamaron kaupunginosassa. Ovensuussa istuu Puckllayn toiminnanjohtaja Anabeli Pajuelo.

Muun muassa näissä maisemissa pidettiin Pé no Chãon ja Puckllayn työpajoja

Brasilialaiset opettivat perulaisille muun muassa afro-brasilialaisia perkussioita

Puckllay puolestaan opetti sikun soittoa

Puckllayn tanssinopettaja opetti brasilialaisille perulaisia tansseja

Perulaiset oppilaat toivat mukanaan myös akrobatian, jota ei brasilialaisessa järjestössä opetettu.

Sirkusopiskelija Nicole nappasi innokkaan brasilialaisoppilaan olkapäilleen.

Puckllayn toiminnanjohtaja Anabeli opetti brasilialaisille naamioiden tekemistä. Mallia otettiin burkinafasolaisista naamiosta.

Pé no Chãon tanssinopettaja Alyson iloitsi työnsä etenemisestä

Pé no Chãon koordinaattori Luca opetti Puckllayn nuoria lausumaan teatteritekstejään portugaliksi

Perulainen Juan opasti brasilialaista Denilsonia sikun soitossa

Retki rannalle brasilialaiseen tyyliin

Biitsillä pistettiin heti futismatsi pystyyn

Ranta, mitä mainioin paikka temppuilulle

Kulttuurivaihdon lisäksi perulaiset nuoret esittivät Caminos-yhteisöteatteriesityksensä kaksi kertaa. Ensimmäinen esitys oli osa Pé no Chãon järjestämää Eco da Perifería -festivaalia Praça do Diário -aukiolla Recifen keskustassa. Pé no Chão on jo vuosien ajan järjestänyt kyseistä festivaalia ja säännöllisin väliajoin herättänyt henkiin rikollisuuden sävyttämän aukion tuomalla paikalle oppilaansa, tanssijansa ja soittajansa. Tällä kertaa festivaaleille osallistuivat myös perulaiset teatteriesityksellään. Toinen Caminos-esitys oli puolestaan vaihtoehtoisilla tanssiin, musiikkiin ja visuaalisin taiteisiin keskittyneillä Cena Cumplicidades -festivaaleilla.

Pé no Chão pakkaa säännöllisesti rumpunsa ja ottaa haltuun Praça do Diário -aukion Recifen keskustassa Eco da Perifería -festivaalin merkeissä.

Puckllayn tähdet valmiina näytökseen!

Tapahtuma alkoi brasiliaisten rumpu-numerolla

Kaupungin rujous väistyy kun rumpalit ottavat tilan haltuun

Ilo - parasta vastarintaa!

Myös yksi katsojista halusi innokkaasti osallistua brasiliaisten katutanssiesitykseen

Perulaisten Caminos-esityksen vuoro, tällä kertaa katuolosuhteissa.

Caminoksen toinen esitys oli kansainvälisillä Cena Cumplicidades -festivaaleilla

Teatterin aulassa oli Puckllayn toiminnasta kertova valokuvanäyttely

Osalle espanjankielisistä vuorosanoista tehtiin portugalinkieliset tekstitykset

Brasilialainen Pé no Chão puolestaan esitti oman Lili-esityksensä teatteri Barreto Juniórissa. Tämä tapahtui vasta varsinaisen 10 päivää kestäneen kulttuurivaihdon jälkeen, mutta viimeiset porukastamme olivat vielä paikalla Brasiliassa ja pääsimme katsomaan näytöstä. Näytelmän nimi Lili (suomeksi käännettynä "Juuri") viittaa paitsi ajatukseen lapsista yhteiskunnan juurina ja tärkeimpänä perustana, myös Pé no Chãon oppilaiden afrikkalaisiin juuriin ja identiteettiin. Esitys oli luotu yhteistyössä kahden Burkina Fasosta vierailleen opettajan kanssa ja piti sisällään perinteisiä burkinafasolaisia tansseja, lauluja ja rytmejä. Mukana oli kaikenikäisiä oppilaita, myös lasten äidit omalla laulu- ja tanssinumerollaan.

Brasiliasta palasi Peruun joukko onnellisia ja maailmankuvaansa avartaneita nuoria, joista osa oli käynyt ulkomailla ensimmäistä kertaa. Maailmassa, jossa rasismi ja epäluulo vieraita kulttuureja kohtaan on täysin epäinhimillisissä mittasuhteissa, tämänkaltainen kultturienvälinen vuorovaikutus tuntui todella hyvältä. Iso joukko uusia ystävyyssuhteita, facebook-kontakteja ja taitoja syntyi, toiveena on, että jatkoa seuraa!

Puckllay lahjoitti brasilialaisille muun muassa siku-huiluja

KIITOS, GRACIAS, OBRIGADA Pé no Chão! :)