Lokakuun lopussa otimme varaslähdön kesään ja lähdimme Puckllayn kanssa vierailulle brasilialaisen Pé no Chãon luokse. Vierailu oli osa Puckllayn ja Pé no Chãon yhteistä, kulttuuriseen ja
pedagogiseen vaihtoon tähtäävää Mundo-projektia, jolle myönnettiin
latinalaisamerikkalaisen IberculturaViva -ohjelman palkinto. Mundo-sana tarkoittaa suomeksi käännettynä sekä maailmaa että Suomessakin tunnettua ruutuhyppely-leikkiä. Projektin nimi viittaa siis monella tapaa katujen haltuunottamiseen, rajojen rikkomiseen ja uuden valloittamiseen leikin avulla. Brasiliaisella Pé no Chãolla on ollut paljon yhteistyötä eurooppalaisten ja afrikkalaisten toimijoiden kanssa, mutta Puckllay oli ensimmäinen
toisesta latinalaisamerikkalaisesta maasta vieraileva järjestö. Haaveissa on, että tulevaisuudessa projekti saisi jatkoa ja
Pé no Chão voisi vierailla vastavuoroisesti Perussa.
Pé no Chão (suomeksi "jalat maassa") toimii hyvin samankaltaisin periaattein kuin
Puckllay. Sen tavoitteena on opettaa taiteita marginaalisessa asemassa eläville lapsille. Koillis-Brasiliassa sijaitsevassa Recifen kaupungissa trooppista kauneutta ja värikkyyttä varjostavat korkeat rikollisuusluvut, ja väkivalta ja prostituutio ovat surullinen osa katukuvaa. Pé no Chão haluaa kuitenkin toimintansa kautta vastustaa vallitsevia olosuhteita ja rikkoa stereotypian, jonka mukaan haastavissa olosuhteissa elävillä lapsilla ja nuorilla ei olisi perspektiiviä elämään. Pé no Chão itse kutsuu opetusfilosofiaansa nimellä "educação de rua" (suomeksi "katuopetus"). Kantavana ajatuksena on käyttää taidetta ja ennen kaikkea iloa vastarinnan välineenä.
 |
Pé no Chãon oppilaita |
 |
Molempien koulujen oppilaat yhdessä koolla ensimmäistä kertaa. |
Pé no
Chão on toiminut 22 vuoden ajan. Koillis-Brasiliassa afro-perinteet ovat
maantieteellisen sijainnin vuoksi vahvat ja myös Pé no Chão on keskittynyt
erityisesti afrotansseihin ja -perkussioihin. Lisäksi lapsille opetetaan muun
muassa capoeiraa ja katutansseja. Pé no Chãolla on toimitilat Recifessä Santo
Amaron kaupunginosassa, mutta ne ovat lähinnä hallinnollisten töiden hoitamista
varten. Opetus tapahtuu kaduilla, pääasiassa Arrudan ja
Santo Amaron kaupunginosissa. Recifessä ei ole samankaltaisia valtavia favela-keskittymiä
kuin esimerkiksi Rio de Janeirossa, vaan eri sosiaaliluokat ovat sekoittuneet
tasaisemmin eri kaupunginosien sisällä. Lasten ja nuorten lisäksi osa Pé
no Chãon toimintaa on myös työ lasten äitien kanssa, joista osa on nuoria ja
ollut itsekin mukana opetuksessa lapsesta saakka. Äidit muun muassa
osallistuvat esityksiin ja auttavat esitysvaatteiden tekemisessä.
Kulttuurivaihtoon
osallistui Perusta 12 henkilöä. Joukko muodostui koulun vanhimpien oppilaiden
teatteriryhmästä, opettajista ja minusta. Pé no Chãon osalta vaihtoon
osallistui noin 50 henkilöä. Ryhmä koostui eri-ikäisistä oppilaista,
opettajista, koordinattoreista ja lasten vanhemmista. Varsinainen
kulttuurivaihto kesti kymmenen päivää ja ohjelma piti sisällään muun muassa Puckllayn
ja Pé no Chãon opettajien pitämiä työpajoja. Perulaiset opettivat lapsille
muun muassa perulaisia tansseja, panhuilun eli sikun soittoa ja naamioiden
tekemistä. Brasilialaiset puolestaan opettivat Puckllayn oppilaille
afro-brasilialaisia ja afrikkalaisia tansseja, perkussioita ja capoeiraa.
Työpajojen lisäksi tavoitteena oli, että nuoret viettäisivät muutenkin paljon vapaa-aikaa
keskenään. Perulaiset oppilaat majoittuivat brasilialaisten kotona ja
vapaa-aikaa vietettiin yhdessä muun muassa rannalla ja kaupungilla. Brasilialaiset
olivat äärimmäisen vieraanvaraisia, nuoret olivat järjestäneet runsaasti
ohjelmaa ja olivat aina valmiita auttamaan ja opastamaan kaupungissa
vierailevia. Kommunointi sujui osittain portugaliksi, osittain espanjaksi ja
ennen kaikkea taiteen kielellä.
 |
Pé no Chãolla on toimitilat Recifessä Santoamaron kaupunginosassa. Ovensuussa istuu Puckllayn toiminnanjohtaja Anabeli Pajuelo. | |
|
|
 |
Muun muassa näissä maisemissa pidettiin Pé no Chãon ja Puckllayn työpajoja |
 |
Brasilialaiset opettivat perulaisille muun muassa afro-brasilialaisia perkussioita |
 |
Puckllay puolestaan opetti sikun soittoa |
 |
Puckllayn tanssinopettaja opetti brasilialaisille perulaisia tansseja |
 |
Perulaiset oppilaat toivat mukanaan myös akrobatian, jota ei brasilialaisessa järjestössä opetettu. |
 |
Sirkusopiskelija Nicole nappasi innokkaan brasilialaisoppilaan olkapäilleen. |
 |
Puckllayn toiminnanjohtaja Anabeli opetti brasilialaisille naamioiden tekemistä. Mallia otettiin burkinafasolaisista naamiosta. |
 |
Pé no Chãon tanssinopettaja Alyson iloitsi työnsä etenemisestä |
 |
Pé no Chãon koordinaattori Luca opetti Puckllayn nuoria lausumaan teatteritekstejään portugaliksi |
 |
Perulainen Juan opasti brasilialaista Denilsonia sikun soitossa |
 |
Retki rannalle brasilialaiseen tyyliin |
 |
Biitsillä pistettiin heti futismatsi pystyyn |
 |
Ranta, mitä mainioin paikka temppuilulle |
Kulttuurivaihdon lisäksi perulaiset nuoret esittivät Caminos-yhteisöteatteriesityksensä kaksi kertaa. Ensimmäinen esitys oli osa Pé no Chãon järjestämää Eco da Perifería -festivaalia Praça do Diário -aukiolla Recifen keskustassa. Pé no Chão on jo vuosien ajan järjestänyt kyseistä festivaalia ja säännöllisin väliajoin herättänyt henkiin rikollisuuden sävyttämän aukion tuomalla paikalle oppilaansa, tanssijansa ja soittajansa. Tällä kertaa festivaaleille osallistuivat myös perulaiset teatteriesityksellään. Toinen Caminos-esitys oli puolestaan vaihtoehtoisilla tanssiin, musiikkiin ja
visuaalisin taiteisiin keskittyneillä Cena Cumplicidades
-festivaaleilla.
 |
Pé no
Chão pakkaa säännöllisesti rumpunsa ja ottaa haltuun Praça do Diário -aukion
Recifen keskustassa Eco da Perifería -festivaalin merkeissä. |
 |
Puckllayn tähdet valmiina näytökseen! |
 |
Tapahtuma alkoi brasiliaisten rumpu-numerolla |
 |
Kaupungin rujous väistyy kun rumpalit ottavat tilan haltuun |
 |
Ilo - parasta vastarintaa! |
 |
Myös yksi katsojista halusi innokkaasti osallistua brasiliaisten katutanssiesitykseen |
 |
Perulaisten Caminos-esityksen vuoro, tällä kertaa katuolosuhteissa. |
 |
Caminoksen toinen esitys oli kansainvälisillä Cena Cumplicidades -festivaaleilla |
 |
Teatterin aulassa oli Puckllayn toiminnasta kertova valokuvanäyttely |
 |
Osalle espanjankielisistä vuorosanoista tehtiin portugalinkieliset tekstitykset |
Brasilialainen Pé no Chão puolestaan esitti oman Lili-esityksensä teatteri Barreto Juniórissa. Tämä tapahtui vasta varsinaisen 10 päivää kestäneen kulttuurivaihdon jälkeen, mutta viimeiset porukastamme olivat vielä paikalla Brasiliassa ja pääsimme katsomaan näytöstä. Näytelmän nimi Lili (suomeksi käännettynä "Juuri") viittaa paitsi ajatukseen lapsista yhteiskunnan juurina ja tärkeimpänä perustana, myös Pé no Chãon oppilaiden afrikkalaisiin juuriin ja identiteettiin. Esitys oli luotu
yhteistyössä kahden Burkina Fasosta vierailleen opettajan kanssa ja piti
sisällään perinteisiä burkinafasolaisia tansseja, lauluja ja rytmejä.
Mukana oli kaikenikäisiä oppilaita, myös lasten äidit omalla laulu- ja tanssinumerollaan.

 |
|
 |
|

Brasiliasta palasi Peruun joukko onnellisia ja maailmankuvaansa avartaneita nuoria, joista osa oli käynyt ulkomailla ensimmäistä kertaa. Maailmassa, jossa rasismi ja epäluulo vieraita kulttuureja kohtaan on täysin epäinhimillisissä mittasuhteissa, tämänkaltainen kultturienvälinen vuorovaikutus tuntui todella hyvältä. Iso joukko uusia ystävyyssuhteita, facebook-kontakteja ja taitoja syntyi, toiveena on, että jatkoa seuraa!
 |
Puckllay lahjoitti brasilialaisille muun muassa siku-huiluja |
 |
KIITOS, GRACIAS, OBRIGADA Pé no Chão! :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti